ÄM-koru omasta maidosta

Mikä ihmeen ÄM-koru? tätä mäkin ihmettelin, kun se netissä tuli vastaan selaillessa. Kultaseppä Mirka Loukimo tekee äidinmaidosta koruja. Mikä IHANA idea :D Päätin sitten ikuistaa tän meidän vaikean taipaleen tämmöiseksi ihanaksi muistoksi. Pisara omaa maitoa riipuksen muodossa. Korusta tulee just oman värinen riippuen maidon väristä. Jokainen on siis uniikki yksilö. Oon niin ihastunut tähän koruun ja aion kantaa sitä kaulassai ylpeydellä. Monina hetkinä tuntu, ettei tätä enää jaksa ja luovutan! Onneksi jaksoin. Meidän muru kasvaa suhteellisen hyvin, vaikka alakäyrillä mennään pituuden ja päänympäryksen kanssa. Painoa on kuitenkin tullut hyvin <3 Vaikeuksien kautta voittoon ja kiitos facebookin imetystukiryhmän, josta sain paljon apua. Meillä on edelleen rintakumi käytössä, mutta enää rintaraivareista ei ole tietoakaan ja maito maittaa. Ja vielä ei olla siis imetystä lopetettu, vaikka korun tilasinkin jo. Jatketaan sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Kohta päästään maistelemaan kiinteitäkin.

Jos joku muukin tahtoo jonkun muiston omasta imetystaipaleestaan niin voin lämpimästi suositella tämmösen korun tilaamista. Maidon pakkaaminen oli aika operaatio, mutta hyvät ohjeet sai onneksi paketin ehjänä perille ja suhteellisen nopeasti oli toimituskin ottaen huomioon, että tää tehdään käsityönä. Korun voi valita eri malleista ja se voi olla myös muukin kuin riipus. On sormuksia ja korvakorutkin. Hinnat on alkaen 38€. TÄÄLTÄ voi tilata korun.

Ja tässä vielä muutamia kuvia.

Välikausivaatetusta ja talviromppeet!

Miten paljon tuottikaan päänvaivaa välikausivaatteiden hankinta. Olin ilmeisesti hieman liian myöhään liikkeellä, sillä kaikista kaupoista oli loppu pienet koot (62,68). Meinasin vaipua epätoivoon, ettei mistään löydy mitään sopivaa ja kivan näköstä meidän neitokaiselle. Onneksi on keksitty facebookin kirpparit. Niistä oon nyt tehnyt jo useamman löydön meille. Toki villiksien aikaan (kun tarjotaan huudoilla tuotteista) hinnat tuppaa kohoamaan järjettömiin lukemiin. Nyt kuitenkin löysin kirpparilta Molon ihanan softsellin kukkaisen haalarin käytettynä. Pulitin siitä melkoisen summan 70€ posteineen, mutta eilen haettuani sen postista en kadu ollenkaan. Aivan uuden veroinen ja miehellenikin sanoin, ettei uskoisi tän olleen kellään lapsella päällä. Miten onkaan pidetty niin siististi. Aiemmin en ole Molon merkistä niin piitannut, hieman liian värikkäitä mun makuuni, mutta tää jotenki oli ylitse muiden. Koko on 74, mutta on naftia mitoutusta, joten myyjä sanoi sen menevän jo 62/68 kokoiselle. Tyttönen kasvaa niin kovaa vauhtia, ettei kannata ostaa juuri sopivaa, sillä se jää sitten heti pieneksi. Varsinkaan kun Suomen keleistä ei koskaan tiedä. Tämä voi olla käytössä monta kuukautta.

Molo soft-shell hill suit (kuva liana netistä)

Tähän meillä on töppösiksi ja tumpuiksi kaveriksi ihan perus vaalenapunaiset Reimat. Nekin facen kirpputorilta, tosin paljon pienemmällä eruosummalla. Talvea varten sitten on ostettu Stonz merkkiset vauvakengät, vai miksi niitä kutsuisi. Vaikutti tosi hyviltä tämän ikäiselle. Niihin on saatavissa lisäksi vielä talveksi vuori ostettua, ettei tule kylmä. Vielä ei olla näitäkään ehditty kokeilla, mutta uskoisin olevan mitä mainioimmat. Saa kiristettyä kunnolla kuminauhoilla, ettei myöskään lähde jalasta mitä muuten tuppaa tapahtua kaikille töppösille, mitä neidin jalkaan laitan, kun on kova potkimaan. Stonzit oli myös tarkoitus ostaa facen kirpparilta, mutta blogin lumoissa ekaa tekstiä kirjotellessa unohdin tietysti huutaa tossuista. Se on meinaan semmosta minuuttiapeliä noissa villiksissä. Tasan klo 22 sulkeutui ja lisäksi 5min jatkoaika. Olin sitten ihanat 3 minuuttia myöhässä. En huomannut, että toinenkin oli niistä kiinnostunut. Ai että harmitti. Näistä saa maksaa uutena n.40€ ja ne meni sitten 21€:lla. Onneksi tori.fi pelastaa. Sieltä löysin sitten tosin eri värissä harmaana fuchsian sijaan ihka uudet 30€:lla. Myyjällä oli mennyt jo toppavuoret, joten ne täytyy vielä jostakin metsästää. Niin ja nää on kokoa S eli menee suunnilleen 0-6kk ikäiselle. Toppavuoret ilmeisesti pienentää vähän kokoa vielä. Uskon kuitenkin et nää on meidän nyt 3,5kk ikäselle talveksi just hyvät. Niin sirpakka on muutenkin neiti. 

Näille kaveriksi on sitten talveksi Mini Rodinin haalari. En itse koe olevani mikään merkkihai, mutta tää osui silmään myös facen kirpparilta 65€ hintaan posteineen niin en voinut olla ostamatta. Ja aivan priima kunnossa tämäkin. Ihanan mukava paksu vuori ja uskon, ettei kylmä ainakaan tule. Tosin yksi miinus on, että huppu uupuu. Se olis ollut mukava lisä, mutta kai sitä tulee toimeen kypärämyssyllä ja Gugguun merinovillapipolla, jotka myös löytyi mistäs muualtakaan kun facen kirpparilta!

Tässä vielä netisä lainattu haalarin kuva. 

Katotaan koska saan laitetua tänne sovituskuvat typykän päällä. Mukavaa keskiviikkoa! Me lähdetään pian neuvolaan, jossa neiti saa 3 piikkiä. Mammaa jo vähän pelottaa valmiiks mitäköhän neiti sanoo niihin. Toivottavasti ei tuu oireita. 

Lääkärissä! Ahdas kyynelkanava

Vauva nukkuu päiväunia ja pääsen taas kirjoittamaan. Meillä päiväunet on alkanut olemaan aika vakio 12-13 välillä. Pikku powernäpit vaan, ei yleensä kauempaa kuin max. 45min ja sekin aikamoista juhlaa jos niinkin pitkään päättää pieni olla unten maailmassa.

Meillä on ollut aikamoista haastetta tuon hänen vuotavan ja rähmivän silmän kanssa. Monta aamua taaksepäin, kun vielä oli heinäkuu ja aurinko paistoi ihanasti, huomasin heti herättyämme, että pienen silmä oli todella rähmäinen. Varasin sitten samantein ajan lääkärille Mehiläiseen. Sillon ei ollut lastenlääkäriä enää saatavilla, kun poikettiin ympyrätalon Mehiläiseen, koska ajatuksena oli käydä asioilla samalla kaupungilla (muuten ensimmäinen kerta julkisilla myöskin). Noh siellä sitten lääkäri totes silmätulehduksen ja saatiin tippoja laitettavaksi. Sitä tehtiin niin kauan kunnes oireet katosivat ja oireettomana jatkettiin 2 päivää. Silmä oli jo vähän parempi sen jälkeen muutaman päivän, mutta palasi samoine oireineen. Mentiin sitten täällä lähempänä kotia Tikkurilan Mehiläiseen ja sieltä löytyi ihana lastenlääkäri Laine-Sederholm Eija, jolla taitoa huimasti verrattuna tuohon yleislääkäriin. Häntä voin suositella lämpimästi. Saatiin selkeämmät ohjeet laittaa tippoja 2h välein ja yöksi vielä rasvaa. Samalla tutki koko vauvan, korvat, sydänäänet ja katsoi läpikotaisin muutenkin.

Hain reseptit taas apteekista ja tällä kertaa laitettu 5 päivän kuuri. Apteekista sanoivat, että ellei kolmessa päivässä helpota ei tehoa lainkaan. Sillä siksi viiden päivän kuuri, että taas kaksi oireetonta päivää. Noh rasvan laittohan oli yhtä taistelua. Kertokaa joku ihmeessä jotakin kikkoja, kuinka laittaa tuommoiselle 3 kk ikäiselle inhottavaa rasvaa silmään, joka vielä heikentää näkökykyä. Eihän siitä mitään tullut. Varmaan muutamana iltana sitä oikeasti meni sinne silmään, muuten oli silmänympärys aivan rasvassa :D Heiluteltiin leluja, laulettiin, paijattiin, heijattiin ja mitä näitä nyt muita. Lopulta 5 päivää oli ohitse, eikä oireet mihinkään kadonneet. Päätettiin jättää sitten pois, kun paketista silmätipatkin loppuivat. Pyyhittiin vain keitettyyn veteen kastetuilla vanulapuilla (tietenkin piti jäähtyä ensin sopivan lämpöseksi) silmää useasti päivässä. Aina ulkoitaessa se tietysti paheni ja rähmi kaksin kerroin.

Eilen sitten kolmas kerta toden sanoo. Taas sama ihana lääkäri. Tiesi ennestään meidän vaivan ja keroroin, ettei silmä koskaan ole punottanut. Totesi sitten ahtaaksi kyynelkanavaksi. Saimme reseptin ceridalin geeliin, jota laittaa silmänympärykseen ja ihan hyvällä kädellä voi laittaa, ei ole vaarallista ainetta. Tämä sen vuoksi, että silmän pyyhkiminen voi ärsyttää ihoa, niin kuin vuotava silmäkin ja näin silmä ei vuotaa silmänurkasta, eikä ympäri silmään, kun on voidetta mikäli ymmärsin oikein :D Tavallisesti vauvoilla aukeaa nuo kyynekanavat vuoden kahden ikään mennessä. Mutta jos ei näin kävisi niin lääkäri kertoi myöskin Töölön Mehiläisestä, jossa on paljon taitavia lasten silmälääkäreitä ja jossa silmän sondeeraus voitaisiin toteuttaa ammattitaidolla mikä sondeeraus? älkää kysykö sen enempää, kun en itsekään tiedä. Ilmeisesti kyynelkanavan avaus leikkauksessa ! 

Nyt siis vain pyyhitään silmää froteepyyhettä lämpimään veteen kostutettuna ja laitetaan ceridalin geeliä. Mikäli alkaa silmän valkea osa punoittamaan niin silloin on kyse tulehduksesta. Huojentavaa. Niin paljon on tätä silmäsiaa nyt pohdittu, että on ihana saada vihdoin vastauksia kysymyksiin. Toivottavasti helpottaa muitakin tämä tieto.

Ensimmäinen vauvapostaus! 4kk hulinointia

Hetki sitten sain pikku neidin nukkumaan ja ehdin istahtaa koneelle. Aikamoista taistelua taas tällä kertaa. Yöunille saaminen on ollut melkoista haastetta. Mutten kai ole ainoa. Onnekkaita ollaan oltu kun pien 1kk-3kk ikäinen, jolloin nukkui täydet yöunet heräämättä kertaakaan. Alkuun kuutta tuntia ja siitä se vain piteni, joskus jopa harvinaista herkkua oli 11h yöunet. Siinä sai mammakin levättyä ja virkeenä jaksoi sitten tytön kanssa touhuta. Päiväunia ei tuolloin kuitenkaan tullut juuri nukuttua ja puhki oli kunnes taas sai yöunille laittaa. Virkeänä kuitenkin aamuisin. 

Nyt taitaa kasvu tehdä tehtävänsä ja enää ei tämä elämä niin loisteliasta olekaan. Miehen loma alkoi kaksi viikkoa sitten ja tänään loppuu. Onneksi on ollut toinen tässä matkalla. Monet ovat puhuneet 4kk hulinoista ja niistä tämä kaiketi voi johtuakin. Toivottavasti olisi ohimenevää. Mikä meillä on sitten muuttunut. Alkuunsakin imetys, jonka kanssa helppous oli alussa kaukana ja monta kertaa olin jo luovuttamassa. Nyt ilokseni voin kuitenkin sanoa ylpeällä rintaäänellä, että 3kk ollaan menty osittaisella imetyksellä ja korviketta on 2 viikon iästä saatu pieniä määriä äidinmaidon rinnalla. Nyt menee max kaksi 2dl tuuti purkkia/pv. En luovuttanut!!! Imetys onnistuu vaihtelevasti, äitiä olis niin kiva vaan tuijotella ja hymyillä pitkät päivät, vaikka sinne masuunkin pitäis jotain saada. Sit otetaan pieni hörppy ja taas hymyillään ja taas hörppy. Monista tämä saattaa kuullostaa ihanalta. Mutta tämmöisen äidin, joka sairaalasta lähtien on ollut huolissaan siitä saako tyttö tarpeeksi maitoa masuunsa rankan painonlaskun jälkeen, se saa huolesta taas sekaisin. Meidän alku oli todella kankeaa ja hankalaa ja sairaalasta samalla pelotti lähteä kotiin ja samalla se tuntui mahtavalta. Noh lyhyesti sanottuna en ollut alkuunsakaan tyytyväinen kätilöopiston sairaalana perheosaston käytäntöihin ja toimintatapoihin. Jääköön se tarina nyt vielä kirjoittamatta tällä erää. Toisaalta mietin, että kai se vauva itkulla ilmoittaa mikäli nälkä olisi niin kova, eikä tarpeeksi olisi saanut. Välillä on kuitenkin vaikea tunnistaa itkuja. Ei se ei ole helppoa, vaikka omaan rakkaaseen lapseen on tutustunut jo yli 3kk ajan. 

Toinen asia on nämä yöunet ja päiväunet. Nyt meillä selkeästi ollaan väsyneempiä päivällä ja nukutaan niitä päiväuniakin. Tänään jopa huikeat yhteensä yli 3 tuntia. Yöunille yritettiin jo 19 aikaan ja lopulta nukahti joskus 21, tää mamma meni myös samaan aikaan, jotta edellisyön 3h yöunet olis tällä kertaa pidemmät. Meinasi kuulkaa itku tulla kun juuri kun sain itse unen päästä kiinni, niin eiköhän hän herännyt. Onneksi mies tuli hoitamaan ja sain nukkua. Pisin pätkä oli sitten tytöllä 6 tuntia. En tiedä onko muilla samaa, mutta itse on todella vaikea nukahtaa. Päässä miettii kokoajan, että entä jos se nyt herää. Miettii, että olisi helpompi valvoa se puolitunti/tunti ja syöttää ja mennä nukkumaan josko se sitten nukkuisi pitkän pätkän. Vaikeinta on herätä tunnin/kahden tunnin päästä. 

Ehkä näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa. Kello on jo pian 22 ja koskaan ei tiedä kauan sitä unta saa omaan palloonsa taas ladattua. Päätteeksi ihana unikuva murusta.