Vinhaa vauhtia 7kk

6kk tienoilla jäikin kokonaan päivittämättä mitä tuo neiti jo taitaa, joten nyt on korkea aika ainakin kirjoittaa tämä 7kk päivitys. Aika on ollut kortilla, sillä neiti tykkää valvoa päivät ja nukkua yöt. Ei saisi valittaa, mutta hiukka rankkaa on päiväsaikaan, kun ei oikein omia taukoja ole juurikaan. Viimeiset kolme yötä on myös ollut aika mahdottomia. Jostain on keksinyt taas öisin kääntyä mahalleen ja itkuhan siinä tulee, kun ei tajua vieläkään miten käännytään takaisin. Vaikka mahalleen kääntymisen on osannut jo useita kuukausia niin jostakins syystä tämä on taas kivaa.. :O

Mutta niitä taitoja: 

TAIDOT

• ryömin jo pitkiä matkoja ja laitan jo jalkojanikin hieman konttausasentoon
• tutin laitto suuhun menee jo kuin vanhalla konkarilla 
• jokeltelen toden teolla ja olen oppinut uusia äänteitä, dadadada, tätätä, äittä
• uusin taitoni on seisominen, seison kun minua pitää käsistä kiinni ja osaan pomppia (jalkapohjat kokonaan maassa)
• opin istumaan vähän ennen 6kk ikää, mutta hiljattain olen oppinut istumaan ihan yksikseni ilman tukea pieniä hetkiä
• hymyilen jatkuvasti
• osaan ottaa jo pinsettiotteella leluista yms. kiinni 6kk iässä

HARRASTUKSET

• lopetin vauvauinnin, mutta vielä on korvauskerrat uimatta ensi vuoden puolella
• lopetettiin myös muskarissa ja äiti yrittää etsiä toisen ilmaisen muskarin
• alamme ensi vuoden puolella käymään avoimissa päiväkodeissa ja mahdollisesti erilaisissa perhekerhoissa

TYKKÄÄMISET

• kun jalkapohjiani ja poskiani pussataan minä melkein nauran (muutaman kerran olen jo ihan pienesti nauranut)
• rakastan kaikkia lappuja (sitteri, paidat, lelut yms) ja mussutan niitä
• hoitopöydällä otan jatkuvasti kiinni vaippakorista ja siksi äiti joutuukin aina siirtämään sitä, etten leikkisi sillä (tämä jo 6kk vanhana)
• viihdyn paremmin rattaissa ja nyt kun osaan istua tykkään katsoa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, kun väsähdän äiti laittaa istuinosan ja kuomun alas ja saan nukkua
• haluaisin aina vain pomppia ja karjua (syöttötuolissa istuessani karun ja nousen seisomaan)

PELOT/INHOT

• tänään kammoksuin hiustenkuivaajaa ensimmäistä kertaa
• en pidä bodien päällepukemisesta, suutun nykyään erityisesti käsien laittamisesta hihoihin

RUOKA

• syön nykyään 5 kertaa päivässä: aamupuuron, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapuuron
• olen nykyään melkein kaikkiruokainen ja syön jo kanaa, kalaa ja lihaa. Ruoka maistuu minulle hyvin
• aamupuuroa syön vajaa desin, lounasta pilttipurkillisen samoin välipalaa ja päivällistä ja iltapuuroa noin desin, maidosta en niin enää välitä
• nyt meillä on selkeä ruokarytmi samoin kellonaikoineen

UNI

• rattaisiin nukahtaessani ei tarvitse enää tehdä mitään kommervenkkejä ja nukahdan vaan suoraan kävellessä
• meillä kävi kylässä perhetyöntekijä, joka ehdotti huudatusunikoulua, sitä kokeiltiin kerran, mutta menin aivan paniikkiin ja äiti eikä isi tahtonut enää huudattaa minua
• nyt olen nukahtanut 6 päivän ajan aina sänkyyn ilman pomputusta noin 30-45 minuutissa. alkuun itkin kovastikin, mutta äiti silitti kylkeäni ja hyssytteli minut uneen, aina en kuitenkaan pidä siitä
• jopa pappakin voi nukuttaa minut
• päivässä nukun vielä kolmet päiväunet kestoltaan 30min- tunti (yleensä yhteensä max 3h)

MUUTA

• muut eivät vieläkään voi hoitaa minua, kuin omat rakkaat vanhempani
• päivisin en enää kovin kitise, ellen ole todella väsynyt
• minun kanssani pystyy jo lähtemään eri paikkoihin, sillä jaksan olla pidempään hereillä ja väsyn tullen nukahdan autoon tai rattaisiin

Neiti näpsä 5kk

Mun on nyt pakko päivitellä tänne, että en voi muuta kuin suu ammolla lukea vauva-arjensta bloggaavien jokapäiväisiä tekstejä. En ymmärrä miten te sen teette? Valaiskaa mua ihmeessä. Mutta meidän arjessa hyvä jos ehdin edes yhtä puhelua soittaa neuvolaan tai muuhunkaan paikkaan sitä tarvittaessa. Saatika saada lämpimän ruoan lautaselle tai juoda kahvin rauhassa. Ja kun joskus näitä hetkiä tulee niin oon kuin pomppiva vieteriukko, joka ei osaa päättää mihin suuntaan pomppisi seuraavaksi. Mua vaivaa kykenemättömyys ottaa se oma aika ja renoutua, kun alitajunnassa on jatkuvasti "kohta se herää, kohta se herää", oliko se meidän Aavis vai kuulinko ihan vain pienen inahduksen pilkahduksen itkusta päässäni, jossa se soi kokoajan.

Haluaisin pystyä siihen mihin tekin muut ihanat äidit. Tämä on hyvä väylä purkaa ja sitten myöhemmin täältä lukea ja muistaa kuinka auvoisaa se arki olikaan vai oliko. Meidän arki on mennyt vain vaikeammaksi ikää tullessa. Oikeastaan kaikki paheni kun neiti oppi kääntymään selältä vatsalleen ja aloitettiin kiinteät. Nämä kaksi asiaa on tuonut mukanaan miljoona kysymystä ja murhetta. Toki on myös ihana katsoa, kun neiti availee suuta kuin linnunpoika jostain pitäessään. Ja monenlaista kauttakin mahtuu mukaan. Välillä maistuu paremmin ja välillä huonommin. Oon ollut ihan hukassa näiden kaikkien kysymysteni kanssa. Soseiden aloitus ei ollut vaikeaa, pieniä jääpalallisia, mutta mitäs sitten kun neiti haluaakin syödä jo enemmän. Neuvolastakaan ei ole paljoa apuja tullut näiden suhteen. Sanovat vain, että anna niin paljon kuin syö, mutta ohjenuorana kuitenkin max. 1 piltti purkkia. Näin meillä toimittu, mutta tällä hetkellä vasta kovana toinen vääntää itkun kera sitä kakkaa pääpunaisena ja tuloksena yksi kivikova pieni kikkare. Kauheeta katsoa. Ja on hierottu mahaa useasti päivässä käymäni vauvan vyöhyketerapeuttisen kurssin ohjein, jumpattu jalkoja, poistettu ruokavaliosta mustikka ja banaani, yritetty juottaa enempi vettä ja vaihdettu riisipuuro täysjyvä kaurapuuroon, lisätty luumu ruokavalioon ja mitä näitä nyt on. Ainakaan ei vielä muutosta ole näkynyt. Pian sitä sitten lääkäriin, jossei tämä helpota. Ehkä huomenna suuntaan sinne apteekkiinja mallasuutetta meille kiitos!

Mistä meidän arki koostuu? Ja miten hitossa ne rytmit saa onnistumaan vauvalla, joka välillä nukkuu 20 min välillä 50min. Välillä nukahtaa helposti ja välillä kestää todella pitkään. Ei hitossa ne kellonajat osu koskaan samoihin aikoihin. Ja yöunille menokin riippuu ihan siitä, miten edelliset päiväunet on nukuttu kauan ja koska herättiin. Meidän neiti on iloinen päivästä ehkä sen 10 minuuttia aina kun herää, ellei herää sitten hirmuiseen itkuun, mitä nyt on useammin tapahtunut. Sitten alkaakin se helvetin kitinä. Ei itke, mutta tyytyväinen ei ole missään. Oikea vauhtivekara, kun tahtoisi jo eteenpäin, muttei osaa kuin pyöriä ympyrää ja peruuttaa ja välillä pääkin tietysti muksahtaa lattiaan ja harmittaa. Seuraavaksi sitteriin ja pomputan toisella jalalla samaan aikaan kun yritän tiskata tuttipulloja, jotta aamun maidot saadaan puhdistettua. Tätä tiskausrumbaa ei todellakaan tule ikävä, kun päästään sinne vuoden ikään, tai koska ikinä sitten voinkin alkaa antaa ihan normaali maitoa ihan normaalista mukista. Niitä mukeja sitten kannattaakin olla sen verran ettei kokoajan tartte tiskata.

No tuntuu, ettei valokuviakaan oikein ehdi ottaa saatika kirjoitella, mitä neiti on oppinut ja koska. Hujahtaa tämä aika niin hurjaa vauhtia ohi, vaikka päivät itseasiassa tuntuu pitkiltä, kun odottaa sitä toista osapuolta kotiin palaavaksi apuun puoli kuuden aikaan. Mutta neiti on nyt 5 ja puoli kuukautta ja yritän muistaa mitä hän osasi 5kk ikäisenä. Ainakaan kovin metsään ei mene tässä suhteessa.

TAIDOT

• osaan kannatella itseäni nostamalla mahalla ollessani jo hartioita suorin käsin
• mahalla ollessani potkin vinhasti jaloilla, nostaen samalla pyllyäni ylös ja alas 
• osaan liikkua paikallani mahallani ollessa ympyrää ja peruuttaa hieman, 5kk neuvolassa otin jo pienen ryömimisaskeleen
• jumppaan jatkuvasti niskaani niin makuulla ollessa kuin sylissä istuessa, josta pääsen jo itse istumaan
• osaan ottaa tutin pois suusta ja laittaa sen välillä takaisin, se onkin lempipuuhaani varsinkin nukkumaan mennessä
• en enää oikein jokeltele, muuta kuin iltaisin, kun tulen villiksi iltapesujen aikaan
• löysin varpaani ja otin niistä ensi kertaa kiinni vähän yli 4kk ikäisenä

HARRASTUKSET

• harrastan myös vauvauintia ja sukelsin ensimmäisen kerran veden alle 25.9 4kk 1vko ikäisenä

TYKKÄÄMISET

• tykkään koskea vanhempieni kasvoja, varsinkin poskia ja huulia myös hiukset kiinnostavat minua ja äidin silmälasit
• kun mahaani pussataan minä melkein nauran
• lempileluni on tsirp tsirp
• hoito pöydällä otan kiinni hyllyllä roikkuvasta mobiililelusta ja osaan vetää siinä olevasta narusta ja laittaa musiikin päälle
• tykkään lentää korkealla se saa aina hymyn huulilleni kiukusta huokimatta

PELOT/INHOT

• pelkään, että minut jätetään yksin sänkyyn nukkumaan
• en edelleenkään syö parsakaalia, vaikka äiti valmisti sitä itse. Melkein oksensin.
• aloin vierastaa 3,5kk iässä ensimmäistä kertaa neuvolan terveydenhoitajaa ja sen jälkeen famoa ja jopa pappaakin. Sitten se meni vähän ohi ja palasi takaisin
• en viihdy sylissä kovinkaan kauaa, kun joku istuu, viihdyn kun seistään ja näen ympärilleni
• en pidä bodien päällepukemisesta, erityisesti käsien laittamisesta hihoihin en myöskään pidä pipon päähän laitosta

RUOKA

• äiti ei enää imetä minua. viimeinen imetys oli kun olin tasan 5kk vanha. äiti melkein täysimetti 4kk asti, siitä pumppasi 2 vkoa kaikki maidot ja 2vkoa aamulla ja illalla. Vähän ennen 5kk ikää aloin saamaan yöllä maidon pullosta
• ruokavalioni on laajentunut ja rakastan kaurapuuroa luumulla, pidän myös hedelmistä paljon enemmän kuin kasviksista
• syön jo aamupuuron ja iltapuuron ja useimmiten kerran kasvista ja kerran hedelmää
• soseiden jälkeen en enää puklaile
• juon nokkamukista vettä samaan aikaan, kuin syön soseita (ensimmäinen krt 21.9 n.4kk ikäisenä) 

UNI

• olen alkanut nukkua rattaissa, mutta minut saa nukutettua vain töyssyisellä tiellä tehden siksakkia 
• minun on todella vaikea saada unenpäästä kiinni ja ainut tapa nukuttaa minut kotona on pomppia sängyllä jokin ääni päällä (imuri, tuuletin, suihku tms.)
• yöt ja muutamat päiväunet nukun pinnasängyssäni muumipussissa, jota ilman en saa unta
• nukahdan iltaunille VAIN äidin syliin
• nukun kolmet/viidet päiväunet kestoltaan 20-50min, jaksan olla kerralla hereillä 1,5-2h ja tämän vuoksi emme oikein liiku kodin ulkopuolella
• rytmini on muuttunut nyt täysin ja haluan nukkumaan jo 18-19 välillä, jolloin herään vaihtelevasti välilä 1-2 aikaan, välillä vasta 4 aikaan. Tämän jälkeen minut on todella vaikea saada enää nukkumaan uudestaan ja useimmiten menee 1,5h
• äiti osallistui minun kanssani vauvan vyöhyketerapian hierontakurssille 28.9 ollessani vähän yli 4kk ja saimme apua minun uniongelmiin ja aloin nukkua taas öitä vähän paremmin (enkä enää herännyt tunnin välein, tuttia saa vieläkin laittaa suuhuni useasti)

MUUTA

• minua on mahdoton muiden hoitaa, kun haluaisin vain olla äidin kanssa 
• 13.10 aloitin kitinän, joka jatkuu vieläkin. en ole tyytyävinen oikein missään ja lääkärissäkin kävimme, muttei siellä selvinnyt mitään. Vanhempani eivät tiedä mistä se johtuu
• ensilumi satoi maahan 2.11, jolloin näin ensimmäistä kertaa lunta. en pitänyt hirveästä myrskystä 

Nappisilmä 4kk

Viikonloppuna tuli meidän neidillä kokonaista 4kk täyteen. Hurjaa vauhtia ollaan kasvettu ja nopeaati aika hujahtanut kuin siivillä. Ajattelin kirjoittaa meidän neidin taitoja, jotta muistetaan sitten myöhemminkin mitä hän oikein neljän kuukauden ikäisenä osasi, mistä piti, mitä inhosi, mitä muuta silloin tapahtui.

TAIDOT

• osaan kannatella päätäni hienosti vatsallani ja jaksan olla siinä jo pidempiäkin aikoja hermostumatta
• osaan kääntyä selältä mahalle kumpaakin kautta ja vahingossa olen kääntynyt muutaman kerran mahalta selälle takaisin
• mahalla ollessani potkin vinhasti jaloilla ja tahtoisin jo eteenpäin
• tahtoisin jo istua ja jumppaan jatkuvasti niskaani niin makuulla ollessa kuin sylissä istuessa ja osaankin jo punnertaa istualleen, kun saan ottaa kiinni äidin käsistä
• osaan tarttua leluihin ja pitää niistä kiinni kummallakin kädellä ja vaihtaa kättä
• osaan jokellella ja teenkin sitä nykyään taukoamtta
• osaan kiljaista ja olen löytänyt aivan uudenlaisia ääniä 

HARRASTUKSET

• harrastan muskaria ja osaan pitää jo marakasseja molemmilla käsillä
• harrastan myös vauvauintia ja urheasti yritän aina väsymyksestä huolimatta tsempata huuli mutrulla kunnes tulee itku

TYKKÄÄMISET

• pidän kylpyhetkistä, jolloin roiskutan vettä jaloilla ja käsillä
• käyn myös äidin kanssa suihkussa
• pidän babybjörnin sitteristä, kun joku keinuttaa minua
• innostun, kun äiti laulaa minulle ja nauramme yhdessä
• hymyilen pitkin päivää ja pidän siitä, että minulle annetaan paljon suukkoja poskille ja kun mahaani pussataan
• tykkään kun pappa painaa mahaani "piip, piip, piip" ja sen jälkeen nenääni "puup"
• rakastan raitista ilmaa ja kantoreppua
• haluaisin kokoajan vain tutkia ja tarkkailla erilaisia asioita ja tuijotan tarkasti vieraita ihmisiä
• laitan sormia suuhuni jatkuvasti ja ikeniäni kutittaa, lelutkin maistuu 
• lempileluni on minni musen ja kapten kalamare ja liberon amppari
• hoito pöydällä otan kiinni hyllyllä roikkuvasta mobiililelusta, josta tulee kiva musiikki, tykkään myös katsella neuvolasta saatua hymynaamaa
• alan hymyilemään, kun näen itseni ja äidin peilin kautta

PELOT/INHOT

• pelkään kovia ja yllättäviä ääniä, en pidä siitä kun äiti aivastaa
• en pidä parsakaalista, vaikka äiti yrittää sitä minulle syöttää
• aloin vierastaa 3,5kk iässä ensimmäistä kertaa neuvolan terveydenhoitajaa ja sen jälkeen famoa ja jopa pappaakin. Nyt se on mennyt vähän ohi
• haluaisin aina olla vain äidin kanssa, äiti on ollut tähän mennessä kolme kertaa pidemmän aikaa poissa (yhdet polttarit 6h, äidin hemmotteluilta 4h, lauantaivapaa 5h), jolloin pappa on minua hoitanut
• inhoan automatkoja kaksin äidin kanssa, jolloin olen yksin takapenkillä, kun äiti on vieressä ei minua pelota
• inhoan tällä hetkellä olla rattaissa, vaikka alkuun mutsy igon rattaat olivatkin mukavat, kun ei tarvinnut olla enää kopassa
• en viihdy sylissä enää vauva-asennoissa
• en pidä bodien päällepukemisesta 

RUOKA

• olen maistanut jo ensimmäistä kertaa soseita 16 viikon vanhana ja avaan suuni auki ammolleen kun lusikka tulee
•  syön jo puolipurkkia/monta jääpalallista porkkanaa ja perunaa, mangostakin pidän
• soseiden jälkeen olen alkanut puklailemaan enemmän eikä maito tahdo maittaa enää niin hyvin kuin ennen, välillä tahdon maitoa pullosta ja välillä tissistä
• saan vielä tissimaitoa öisin, aamuisin ja sillon kun kaipaan äitiä lähelle enkä suostu syömään pullosta. Äiti myös pumppaa minulle maitoa

UNI

• tahdon päivisin nukkua äidin lähellä kantorepussa ja käymmekin päivittäin reppulenkeillä ulkona, välillä naapurien kanssa
• yöt ja muutamat päiväunet nukun omassa pinnasängyssäni muumipussissa, jota ilman en saa unta
• nukahdan iltaunille VAIN äidin syliin, kun äiti pomppii minä sylissä sängyllä ja soittaa ja laulaa minulle "Den Blåa drömmen" kappaletta, nukahdan myös välillä auton hurinaääneen, joka tulee äidin puhelimesta
• nukun kolmet/neljät päiväunet päivässä
• rytmini on muuttunut nyt täysin ja haluan nukkumaan jo 18-19 välillä, jolloin herään ensimmäisen kerra klo3-4 aikaan ja seuraavan kerran seitsemältä

KAVERIT

• minulla on monta vauvakaveria, esimerkiksi naapurin Vivian, äidin entisen työkaverin Eevi, äidin lukiokaverin Elias, isän kavereiden joukossa on paljon samana vuonna syntyneitä kuin minä, joita en kuitenkaan näe kovin usein

MUUTA

• minua on tähän mennessä hoitanut yksi vieras ihminen (famo) äidin ja papan hääpäivänä, jolloin famo tuli långvikiin ja oli kanssani siellä kaksi tuntia
• alkuun minulla tuli maha kipeäksi d-vitamiinista, nyt saan sitä suihkeena mansikan makuisena ja avaan suuni, kun äiti antaa sen minulle

Viikonloppuhäät ja muita hulinoita

Haluan kirjoittaa, vaikka paraikaa minun pitäisi olla laittautumassa valmiiksi yöpuulle. Viikonloppu, ajattelin sen olevan minulle tilaisuus hetkeksi hengähtää. Mieskin voisi välillä hoitaa pikkiriikkiä. Toisin kuitenkin meni suunnitelmat kaikkineen. Viikonloppuna ystäväpariskuntamme meni naimisiin ja tarkoituksenamme oli viedä neiti hoitoon famolle. Juhlapaikka oli muutaman kilometrin päässä appivanhemmistani ja näin ollen olisi nopeasti päässyt paikalle, mikäli tilanne sitä olisi vaatinut. Miksi kirjoitan olisi? No perjantaina menimme illasta kokeilemaan, miten pullosta ruokinta onnistuisi famon toimesta. Edellisenä päivänä kaverini oli ollut kylässä ja aina kun kaverini otti neidin syliin meni suupielet mutruun ja itkuhan siinä tuli. Ajattelin, että ei kai se nyt ihan vielä voi vierastaa, vaikka viime neuvolakäynnillä oli siitä jo merkkejä. No sama tapahtui tietenkin myös famon luona. Riitti, kun famo otti neidin syliin. Siinä oli jo tarpeeksi jännitystä meidän pienoiselle ja mitä kauemmin famo piti häntä sylissä sitä kovemmaksi itku kävi. Eihän siitä sitten mitään tullut. Jouduimme ilmoittamaan ystäväpariskunnallemme, että nyt olisi otettava perheen kolmaskin jäsen mukaan tai muuten pitäisi meidän jättää kokonaan juhlat juhlimatta.Hääthän oli tarkoitus olla lapsettomat, minkä hyvin kyllä ymmärtää. Pitäisihän jokaisen saada päättä, minkälaiset juhlat pitää, mutta toki se rajoittaa monia osallistujia siinä tapauksessa. Onneksi he ymmärsivät ja menimme juhliin koko perheen voimin.

Juhlat sujuikin mahtavissa merkeissä. Miten se aina onkin niin, että kodin ulkopuolella sitä ollaan niin nätisti, aivan enkeleitä. On paljon seurattavaa ja ihmeteltävää. Alkumaljan ajan neiti jaksoi istua rattaissa turvakaukalossa, joka oli liitetty adaptereilla kiinni muuten todella kätevää!! Olimme melko pitkän ajan, varmaan tunnin verran siinä ulkosalla. Imetinkin kerran imetyssuojan kanssa noin 20 minuutin ajan. Pöydän ääressä jaksoi istua tovin. Tietysti se vaati taitoa, heijausta, hytkyttelyä, lempilelua minni hiirtä ja mitä näitä nyt on. Sitten oli jo vuoro hakea ruokaa. Tässä vaiheessa pappa sai ottaa syliin papalla tarkoitan isiä, mutta meillä kaksikielisessä perheessä emme suomeksikaan kutsu pappaa isiksi. Sain haettua ruokani ja oli papan vuoro. Ja taas vuoron vaihto. Sain syödä ensin, kuitenkin kokoajan takaraivossa kiire vei minulta aikalailla nautinnon koko hommasta. Eipä pappakaan päässyt siitä kovin nauttimaan, kun jo oli aika antaa taas maitoa. Tällä kertaa pullosta.

Häät alkoivat 16 aikaan ja lähdimme juhlista vähän vaille yhdeksän. Pitkään pieni jaksoi. Tässä välissä ehdimme syöttää häntä kaksi kertaa imettäen ja kaksi kertaa pullosta. Nukkua hän ei juuri malttanut, mitä nyt puoli tuntia tulan kantorepussa mikä on muuten elämäni pelastus!! Jos ei muualle niin siihen neiti nukahtaa. Yleensä melko helposti. Niin, kunnes joku taas naurahti liian kovaan. Meidän neiti on herkkä yllättäville ja koville äänille. Ehkä kotona vähän liiaksikin varotaan kolistelemasta, sillä oma väsymys painaa aina päälle, emmekä halua missään nimessä, että neiti herää kun tunteja on häntä nukutettu.

En katsonut kelloa, kun pappa lähti pikkiriikin kanssa ulos rattailla kävelemään. Huomasimme, että väsy painaa luomia ja hänet olisi saatava nukkumaan. Yleensä tähän aikaan on pitkän unen aika. Ajattelimme, että juhlissa olisi kiva olla vähän pidempään, vaikka ensi ajatus oli ollut lähteä jo 19 aikoihin. Neiti kuitenkin viihtyi niin hyvin ja oli rauhallinen pääsääntöisesti, ette meillä ollut kiirettä. Istuin pöydän ääressä juttelemassa ja puhelin tietysti äänet päällä. Mutta trubaduuri soitti niin kovaa, etten kuullut puhelinta. 2 vastaamatonta puhelua, kunnes katsoin vilkkuvaa valoa. Vastasin heti ja kuulin neidin huutavan täyttä kurkkua taustalla. Näinhän se sitten loppuikin. Ne ihanat juhlat. Juoksen sumussa ulos rakennuksesta, soitan miehelleni uudestaan ja huudan missä ihmeessä sä olet. Suuntaan ohjeiden saattamana kohti heitä ja kaappaan rakkaan syliini. Kyyneleet valuu pitkin poskia ja itku on sydäntäsärkevää. Ihan kuin olisi hengenhätä. Miten se tuntuukaan äidistä niin kamalalta. En meinannut saada häntä rauhoittumaan. Auto päälle, rattaat kasaan ja kaikki tavarat mukaan. Mieheni meni sanomaan heipat ja mei jäimme parkkipaikalle odottamaan. Siinä lopulta sain hänet rauhoittumaan. Sekin aika tuntui ikuisuudelta. Ei sitä ymmärrä, ennen kuin itse sen kokee. Millaista on kun oma lapsi huutaa. Ei se muiden vauvojen itku tunnu miltään, mutta kun oma. Ja autoonhanhan hän nukahti muutamassa minuutissa. Yö menikin sitten hänen kuuden tunnin unien jälkeen tuttia suhun laitellen, kunnes lopulta noustiin noin 3.30 aikaan. Meni kaksi tuntia saada hänet takaisin nukkumaan. Vaipanvaihto, imetys, nukutus, imetys ja taas nukutus, tuttia suuhun, pyörimistä, hyörimistä kunnes nukahti. Itse sain unenpäästä kiinni joskus 5 aikaan ja 7 aikaan hän oli taas hereillä. Mutta, kun pappa ei kelpaa. Äiti vain. Ja nyt voin todella sanoa olevani jaksamisen rajamailla. Uupunut, väsynyt. Ja joku sanoi, että vauvavuosi se on ihanaa aikaa. Eihän ne vauvat muuta kuin nuku ja syö. Meillä ei ainakaan näin ole. Juuri nukkuminen ja syöminen tuottavat eniten haasteita. Miten se voikaan olla niin vaikeaa. Yritän muistaa nämä hetket jos tekee mieli hankkia toinen lapsi. Vauvakuumetta mulle ei ainakaan koskaan enää tule jos ne vauvat on tämmöisiä. Ihaniahan ne on sillä mahtavalla hymyllään, joka sulattaa sydämen. Mutta näinä hetkinä sitä toivoisi saavansa edes nukkua enemmän kuin neljä tuntia katkonaisesti, syödä ilman toista kiinni itsessä, käydä suihkussa tai edes vessassa rauhassa. Pahin kuitenkin varmasti väsymys, joka tekee itsestä kiukkuisen ja kärttyisän, joten nyt käyn pesemässä hampaat ja painun nukkumaan.

Onko muilla arki tällaista? vai onko se vain sitä ihanaa vauva-arkea, jossa vauva vain syö ja nukkuu ja välillä jokeltelee ja seurustelee päivän ilona?

Puhki, poikki, maahan lyöty silti onnellinen äiti

Päiviin en oo koneen äärelle ehtinyt. Meillä neiti on pitänyt huolen siitä, ettei äidin huomio vahingossakaan jouda muualle. Voin sanoa, että nämä 4kk hulinat on vetäneet mut aivan uuvuksiin. Päiväunet, niin mitkä? Jokainen päivä nyt jo ainakin reilu viikon ajan on kitisty, niin että pää meinaa räjähtää ja korvia särkee. Hytkyti hytkyti, heijaa, heijaa, tuttia suuhun, päätä riuhtoo, käsillä raapii, jaloilla potkii, laula, älä laula, omaan sänkyyn, eikun syliin, eikun kantoliinaan ja hytkyti hytkyti. Vihdoin nukahti. Ja kun nukkuu, en osaa rentoutua. Pelkään joka sekunti, että joko se herää ja aloitetaan alusta. Unta hän tarvitsee... Ennen meillä oli niinkin helppoa, että tyttö syliin, toinen käsi poskelee, toisella tutista kiinni ja vähän heijausta ja jo silmät meni kiinni ja siirto sänkyyn. Tähän kului aikaa arviolta 15minuuttia. Tahdon sen takas, sen ihanan helpon arjen. Toki silloinkin oli kitinää ja turhautumista, mutta 24/7 kiinni oleminen tuossa pikku ihanuudessa on uuvuttavaa ilman yhtäkään taukoa.

Sitä ei voinut aavistaakkaan, ennen kuin itse kokee äitiyden ilot, riemut, mutta samoin myös surut ja uupumuksen. Niin paljon hän antaa, niin paljon ottaa. Nyt ymmärrän ystävääni, joka kahden lapsen äitinä pääsi yksin hotelliin yöksi, kävi shoppailemassa ja nautti herkuista, ruoasta, omasta ajasta. Aiemmin olisin ajatellut; kuka nyt yksin haluaa tuota tehdä. Onpas ikävää. Nyt sitä kaipaa sitä hiljaisuutta ja aikaa vain itsensä kanssa.

Ajatukset siitä mitä laitan päälle, mikä näyttää hyvältä, mitä ripsiväriä ostaisin, mitä ruokaa laittaisin, mitä tehtäisiin viikonloppuna, mitä menee elokuvissa, koska saisin syödä taas ravintolassa tai ylipäätään syödä, syödä kunnon ruokaa ja vielä lämpimänä. Nämä kaikki on vahtuneet toisiin. Nyt meillä kilpaillaan miehen kanssa kumpi käy kaupassa, aiemmin se oli pakkopullaa. Kuka saa viedä roskat. Pääsisi edes hetkeksi pois, raittiiseen ulkoilmaan ihan vain YKSIN. Kaapista ottaa ensimmäiset vaatteet mitä päälleen ehtii pukea, usein kuljetaan kotosalla kyllä vain alusvaattesillaan, kunnes huomaan kellon olevan jo aivan liikaa. Ripsiväriä saatika meikkiä ei ehdi laittaa tai jos on hetki aikaa en todellakaan käytä sitä meikkaamiseen. Ravintolassa on käyty tasan kaksi kertaa, toinen oli lounas appivanhempien kanssa, lilla mukana tietenkin ja toinen eidän hääpäivä. Elokuvista ei voi edes haaveilla.

Mutta, ettei menisi ihan vain ikävyyksien lausumiseen on tässä arjessa jotain ihanaakin. Kun on ollut edes hetken poissa tulee jo ikävä. Kaipaa sitä ihanaa hymyä, jokeltelua, tarkkaa tapittavaa katsetta, lämpöä, sitä tuoksua. Kehitystä. Sitä on mahtava seurata. Se on se meidän ihan oma pieni vauva, joka jo tarttuu leluihin kahdella kädellä. Osaa vaihtaa kädestä toiseen, pungertaa niskaa ylös ja tahtoo istumaan vaikkei ihan taidot taikka selkäranka kestä. Maistelee jo perunaa pienin annoksin, käy muskarissa ja rakastaa vauvauintia, vaikka välillä väsymys vie voiton.

Mitä olisi elämä ilman tätä nyyttiä. Ei yhtikäs mitään. Mulla on suurempi merkitys. Tämä pieni on minun varassani. Joka ikisen asian minä annan hänelle, ruokaa rinnoistani, turvaa, suojaa, puhtaan vaipan ja vaatteet, autan uneen kun ei itse pysty. Pyyhin kyynelet, vien lääkäriin, kun sairastaa ja laitan tippoja silmiin kahden tunnin välein. Herään yöllä täsmälleen niin monta kertaa, kuin hän vaatii. Hätä taikka nälkä. Minä kuulen itkut, enkä voi olla vastaamatta. Kai se on tällaista olla äiti, niin ihanaa, mutta samalla niin kamalaa. Täyspäiväistä työtä.

ÄM-koru omasta maidosta

Mikä ihmeen ÄM-koru? tätä mäkin ihmettelin, kun se netissä tuli vastaan selaillessa. Kultaseppä Mirka Loukimo tekee äidinmaidosta koruja. Mikä IHANA idea :D Päätin sitten ikuistaa tän meidän vaikean taipaleen tämmöiseksi ihanaksi muistoksi. Pisara omaa maitoa riipuksen muodossa. Korusta tulee just oman värinen riippuen maidon väristä. Jokainen on siis uniikki yksilö. Oon niin ihastunut tähän koruun ja aion kantaa sitä kaulassai ylpeydellä. Monina hetkinä tuntu, ettei tätä enää jaksa ja luovutan! Onneksi jaksoin. Meidän muru kasvaa suhteellisen hyvin, vaikka alakäyrillä mennään pituuden ja päänympäryksen kanssa. Painoa on kuitenkin tullut hyvin <3 Vaikeuksien kautta voittoon ja kiitos facebookin imetystukiryhmän, josta sain paljon apua. Meillä on edelleen rintakumi käytössä, mutta enää rintaraivareista ei ole tietoakaan ja maito maittaa. Ja vielä ei olla siis imetystä lopetettu, vaikka korun tilasinkin jo. Jatketaan sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Kohta päästään maistelemaan kiinteitäkin.

Jos joku muukin tahtoo jonkun muiston omasta imetystaipaleestaan niin voin lämpimästi suositella tämmösen korun tilaamista. Maidon pakkaaminen oli aika operaatio, mutta hyvät ohjeet sai onneksi paketin ehjänä perille ja suhteellisen nopeasti oli toimituskin ottaen huomioon, että tää tehdään käsityönä. Korun voi valita eri malleista ja se voi olla myös muukin kuin riipus. On sormuksia ja korvakorutkin. Hinnat on alkaen 38€. TÄÄLTÄ voi tilata korun.

Ja tässä vielä muutamia kuvia.

Välikausivaatetusta ja talviromppeet!

Miten paljon tuottikaan päänvaivaa välikausivaatteiden hankinta. Olin ilmeisesti hieman liian myöhään liikkeellä, sillä kaikista kaupoista oli loppu pienet koot (62,68). Meinasin vaipua epätoivoon, ettei mistään löydy mitään sopivaa ja kivan näköstä meidän neitokaiselle. Onneksi on keksitty facebookin kirpparit. Niistä oon nyt tehnyt jo useamman löydön meille. Toki villiksien aikaan (kun tarjotaan huudoilla tuotteista) hinnat tuppaa kohoamaan järjettömiin lukemiin. Nyt kuitenkin löysin kirpparilta Molon ihanan softsellin kukkaisen haalarin käytettynä. Pulitin siitä melkoisen summan 70€ posteineen, mutta eilen haettuani sen postista en kadu ollenkaan. Aivan uuden veroinen ja miehellenikin sanoin, ettei uskoisi tän olleen kellään lapsella päällä. Miten onkaan pidetty niin siististi. Aiemmin en ole Molon merkistä niin piitannut, hieman liian värikkäitä mun makuuni, mutta tää jotenki oli ylitse muiden. Koko on 74, mutta on naftia mitoutusta, joten myyjä sanoi sen menevän jo 62/68 kokoiselle. Tyttönen kasvaa niin kovaa vauhtia, ettei kannata ostaa juuri sopivaa, sillä se jää sitten heti pieneksi. Varsinkaan kun Suomen keleistä ei koskaan tiedä. Tämä voi olla käytössä monta kuukautta.

Molo soft-shell hill suit (kuva liana netistä)

Tähän meillä on töppösiksi ja tumpuiksi kaveriksi ihan perus vaalenapunaiset Reimat. Nekin facen kirpputorilta, tosin paljon pienemmällä eruosummalla. Talvea varten sitten on ostettu Stonz merkkiset vauvakengät, vai miksi niitä kutsuisi. Vaikutti tosi hyviltä tämän ikäiselle. Niihin on saatavissa lisäksi vielä talveksi vuori ostettua, ettei tule kylmä. Vielä ei olla näitäkään ehditty kokeilla, mutta uskoisin olevan mitä mainioimmat. Saa kiristettyä kunnolla kuminauhoilla, ettei myöskään lähde jalasta mitä muuten tuppaa tapahtua kaikille töppösille, mitä neidin jalkaan laitan, kun on kova potkimaan. Stonzit oli myös tarkoitus ostaa facen kirpparilta, mutta blogin lumoissa ekaa tekstiä kirjotellessa unohdin tietysti huutaa tossuista. Se on meinaan semmosta minuuttiapeliä noissa villiksissä. Tasan klo 22 sulkeutui ja lisäksi 5min jatkoaika. Olin sitten ihanat 3 minuuttia myöhässä. En huomannut, että toinenkin oli niistä kiinnostunut. Ai että harmitti. Näistä saa maksaa uutena n.40€ ja ne meni sitten 21€:lla. Onneksi tori.fi pelastaa. Sieltä löysin sitten tosin eri värissä harmaana fuchsian sijaan ihka uudet 30€:lla. Myyjällä oli mennyt jo toppavuoret, joten ne täytyy vielä jostakin metsästää. Niin ja nää on kokoa S eli menee suunnilleen 0-6kk ikäiselle. Toppavuoret ilmeisesti pienentää vähän kokoa vielä. Uskon kuitenkin et nää on meidän nyt 3,5kk ikäselle talveksi just hyvät. Niin sirpakka on muutenkin neiti. 

Näille kaveriksi on sitten talveksi Mini Rodinin haalari. En itse koe olevani mikään merkkihai, mutta tää osui silmään myös facen kirpparilta 65€ hintaan posteineen niin en voinut olla ostamatta. Ja aivan priima kunnossa tämäkin. Ihanan mukava paksu vuori ja uskon, ettei kylmä ainakaan tule. Tosin yksi miinus on, että huppu uupuu. Se olis ollut mukava lisä, mutta kai sitä tulee toimeen kypärämyssyllä ja Gugguun merinovillapipolla, jotka myös löytyi mistäs muualtakaan kun facen kirpparilta!

Tässä vielä netisä lainattu haalarin kuva. 

Katotaan koska saan laitetua tänne sovituskuvat typykän päällä. Mukavaa keskiviikkoa! Me lähdetään pian neuvolaan, jossa neiti saa 3 piikkiä. Mammaa jo vähän pelottaa valmiiks mitäköhän neiti sanoo niihin. Toivottavasti ei tuu oireita. 

Lääkärissä! Ahdas kyynelkanava

Vauva nukkuu päiväunia ja pääsen taas kirjoittamaan. Meillä päiväunet on alkanut olemaan aika vakio 12-13 välillä. Pikku powernäpit vaan, ei yleensä kauempaa kuin max. 45min ja sekin aikamoista juhlaa jos niinkin pitkään päättää pieni olla unten maailmassa.

Meillä on ollut aikamoista haastetta tuon hänen vuotavan ja rähmivän silmän kanssa. Monta aamua taaksepäin, kun vielä oli heinäkuu ja aurinko paistoi ihanasti, huomasin heti herättyämme, että pienen silmä oli todella rähmäinen. Varasin sitten samantein ajan lääkärille Mehiläiseen. Sillon ei ollut lastenlääkäriä enää saatavilla, kun poikettiin ympyrätalon Mehiläiseen, koska ajatuksena oli käydä asioilla samalla kaupungilla (muuten ensimmäinen kerta julkisilla myöskin). Noh siellä sitten lääkäri totes silmätulehduksen ja saatiin tippoja laitettavaksi. Sitä tehtiin niin kauan kunnes oireet katosivat ja oireettomana jatkettiin 2 päivää. Silmä oli jo vähän parempi sen jälkeen muutaman päivän, mutta palasi samoine oireineen. Mentiin sitten täällä lähempänä kotia Tikkurilan Mehiläiseen ja sieltä löytyi ihana lastenlääkäri Laine-Sederholm Eija, jolla taitoa huimasti verrattuna tuohon yleislääkäriin. Häntä voin suositella lämpimästi. Saatiin selkeämmät ohjeet laittaa tippoja 2h välein ja yöksi vielä rasvaa. Samalla tutki koko vauvan, korvat, sydänäänet ja katsoi läpikotaisin muutenkin.

Hain reseptit taas apteekista ja tällä kertaa laitettu 5 päivän kuuri. Apteekista sanoivat, että ellei kolmessa päivässä helpota ei tehoa lainkaan. Sillä siksi viiden päivän kuuri, että taas kaksi oireetonta päivää. Noh rasvan laittohan oli yhtä taistelua. Kertokaa joku ihmeessä jotakin kikkoja, kuinka laittaa tuommoiselle 3 kk ikäiselle inhottavaa rasvaa silmään, joka vielä heikentää näkökykyä. Eihän siitä mitään tullut. Varmaan muutamana iltana sitä oikeasti meni sinne silmään, muuten oli silmänympärys aivan rasvassa :D Heiluteltiin leluja, laulettiin, paijattiin, heijattiin ja mitä näitä nyt muita. Lopulta 5 päivää oli ohitse, eikä oireet mihinkään kadonneet. Päätettiin jättää sitten pois, kun paketista silmätipatkin loppuivat. Pyyhittiin vain keitettyyn veteen kastetuilla vanulapuilla (tietenkin piti jäähtyä ensin sopivan lämpöseksi) silmää useasti päivässä. Aina ulkoitaessa se tietysti paheni ja rähmi kaksin kerroin.

Eilen sitten kolmas kerta toden sanoo. Taas sama ihana lääkäri. Tiesi ennestään meidän vaivan ja keroroin, ettei silmä koskaan ole punottanut. Totesi sitten ahtaaksi kyynelkanavaksi. Saimme reseptin ceridalin geeliin, jota laittaa silmänympärykseen ja ihan hyvällä kädellä voi laittaa, ei ole vaarallista ainetta. Tämä sen vuoksi, että silmän pyyhkiminen voi ärsyttää ihoa, niin kuin vuotava silmäkin ja näin silmä ei vuotaa silmänurkasta, eikä ympäri silmään, kun on voidetta mikäli ymmärsin oikein :D Tavallisesti vauvoilla aukeaa nuo kyynekanavat vuoden kahden ikään mennessä. Mutta jos ei näin kävisi niin lääkäri kertoi myöskin Töölön Mehiläisestä, jossa on paljon taitavia lasten silmälääkäreitä ja jossa silmän sondeeraus voitaisiin toteuttaa ammattitaidolla mikä sondeeraus? älkää kysykö sen enempää, kun en itsekään tiedä. Ilmeisesti kyynelkanavan avaus leikkauksessa ! 

Nyt siis vain pyyhitään silmää froteepyyhettä lämpimään veteen kostutettuna ja laitetaan ceridalin geeliä. Mikäli alkaa silmän valkea osa punoittamaan niin silloin on kyse tulehduksesta. Huojentavaa. Niin paljon on tätä silmäsiaa nyt pohdittu, että on ihana saada vihdoin vastauksia kysymyksiin. Toivottavasti helpottaa muitakin tämä tieto.

Ensimmäinen vauvapostaus! 4kk hulinointia

Hetki sitten sain pikku neidin nukkumaan ja ehdin istahtaa koneelle. Aikamoista taistelua taas tällä kertaa. Yöunille saaminen on ollut melkoista haastetta. Mutten kai ole ainoa. Onnekkaita ollaan oltu kun pien 1kk-3kk ikäinen, jolloin nukkui täydet yöunet heräämättä kertaakaan. Alkuun kuutta tuntia ja siitä se vain piteni, joskus jopa harvinaista herkkua oli 11h yöunet. Siinä sai mammakin levättyä ja virkeenä jaksoi sitten tytön kanssa touhuta. Päiväunia ei tuolloin kuitenkaan tullut juuri nukuttua ja puhki oli kunnes taas sai yöunille laittaa. Virkeänä kuitenkin aamuisin. 

Nyt taitaa kasvu tehdä tehtävänsä ja enää ei tämä elämä niin loisteliasta olekaan. Miehen loma alkoi kaksi viikkoa sitten ja tänään loppuu. Onneksi on ollut toinen tässä matkalla. Monet ovat puhuneet 4kk hulinoista ja niistä tämä kaiketi voi johtuakin. Toivottavasti olisi ohimenevää. Mikä meillä on sitten muuttunut. Alkuunsakin imetys, jonka kanssa helppous oli alussa kaukana ja monta kertaa olin jo luovuttamassa. Nyt ilokseni voin kuitenkin sanoa ylpeällä rintaäänellä, että 3kk ollaan menty osittaisella imetyksellä ja korviketta on 2 viikon iästä saatu pieniä määriä äidinmaidon rinnalla. Nyt menee max kaksi 2dl tuuti purkkia/pv. En luovuttanut!!! Imetys onnistuu vaihtelevasti, äitiä olis niin kiva vaan tuijotella ja hymyillä pitkät päivät, vaikka sinne masuunkin pitäis jotain saada. Sit otetaan pieni hörppy ja taas hymyillään ja taas hörppy. Monista tämä saattaa kuullostaa ihanalta. Mutta tämmöisen äidin, joka sairaalasta lähtien on ollut huolissaan siitä saako tyttö tarpeeksi maitoa masuunsa rankan painonlaskun jälkeen, se saa huolesta taas sekaisin. Meidän alku oli todella kankeaa ja hankalaa ja sairaalasta samalla pelotti lähteä kotiin ja samalla se tuntui mahtavalta. Noh lyhyesti sanottuna en ollut alkuunsakaan tyytyväinen kätilöopiston sairaalana perheosaston käytäntöihin ja toimintatapoihin. Jääköön se tarina nyt vielä kirjoittamatta tällä erää. Toisaalta mietin, että kai se vauva itkulla ilmoittaa mikäli nälkä olisi niin kova, eikä tarpeeksi olisi saanut. Välillä on kuitenkin vaikea tunnistaa itkuja. Ei se ei ole helppoa, vaikka omaan rakkaaseen lapseen on tutustunut jo yli 3kk ajan. 

Toinen asia on nämä yöunet ja päiväunet. Nyt meillä selkeästi ollaan väsyneempiä päivällä ja nukutaan niitä päiväuniakin. Tänään jopa huikeat yhteensä yli 3 tuntia. Yöunille yritettiin jo 19 aikaan ja lopulta nukahti joskus 21, tää mamma meni myös samaan aikaan, jotta edellisyön 3h yöunet olis tällä kertaa pidemmät. Meinasi kuulkaa itku tulla kun juuri kun sain itse unen päästä kiinni, niin eiköhän hän herännyt. Onneksi mies tuli hoitamaan ja sain nukkua. Pisin pätkä oli sitten tytöllä 6 tuntia. En tiedä onko muilla samaa, mutta itse on todella vaikea nukahtaa. Päässä miettii kokoajan, että entä jos se nyt herää. Miettii, että olisi helpompi valvoa se puolitunti/tunti ja syöttää ja mennä nukkumaan josko se sitten nukkuisi pitkän pätkän. Vaikeinta on herätä tunnin/kahden tunnin päästä. 

Ehkä näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa. Kello on jo pian 22 ja koskaan ei tiedä kauan sitä unta saa omaan palloonsa taas ladattua. Päätteeksi ihana unikuva murusta.