Lääkärissä! Ahdas kyynelkanava

Vauva nukkuu päiväunia ja pääsen taas kirjoittamaan. Meillä päiväunet on alkanut olemaan aika vakio 12-13 välillä. Pikku powernäpit vaan, ei yleensä kauempaa kuin max. 45min ja sekin aikamoista juhlaa jos niinkin pitkään päättää pieni olla unten maailmassa.

Meillä on ollut aikamoista haastetta tuon hänen vuotavan ja rähmivän silmän kanssa. Monta aamua taaksepäin, kun vielä oli heinäkuu ja aurinko paistoi ihanasti, huomasin heti herättyämme, että pienen silmä oli todella rähmäinen. Varasin sitten samantein ajan lääkärille Mehiläiseen. Sillon ei ollut lastenlääkäriä enää saatavilla, kun poikettiin ympyrätalon Mehiläiseen, koska ajatuksena oli käydä asioilla samalla kaupungilla (muuten ensimmäinen kerta julkisilla myöskin). Noh siellä sitten lääkäri totes silmätulehduksen ja saatiin tippoja laitettavaksi. Sitä tehtiin niin kauan kunnes oireet katosivat ja oireettomana jatkettiin 2 päivää. Silmä oli jo vähän parempi sen jälkeen muutaman päivän, mutta palasi samoine oireineen. Mentiin sitten täällä lähempänä kotia Tikkurilan Mehiläiseen ja sieltä löytyi ihana lastenlääkäri Laine-Sederholm Eija, jolla taitoa huimasti verrattuna tuohon yleislääkäriin. Häntä voin suositella lämpimästi. Saatiin selkeämmät ohjeet laittaa tippoja 2h välein ja yöksi vielä rasvaa. Samalla tutki koko vauvan, korvat, sydänäänet ja katsoi läpikotaisin muutenkin.

Hain reseptit taas apteekista ja tällä kertaa laitettu 5 päivän kuuri. Apteekista sanoivat, että ellei kolmessa päivässä helpota ei tehoa lainkaan. Sillä siksi viiden päivän kuuri, että taas kaksi oireetonta päivää. Noh rasvan laittohan oli yhtä taistelua. Kertokaa joku ihmeessä jotakin kikkoja, kuinka laittaa tuommoiselle 3 kk ikäiselle inhottavaa rasvaa silmään, joka vielä heikentää näkökykyä. Eihän siitä mitään tullut. Varmaan muutamana iltana sitä oikeasti meni sinne silmään, muuten oli silmänympärys aivan rasvassa :D Heiluteltiin leluja, laulettiin, paijattiin, heijattiin ja mitä näitä nyt muita. Lopulta 5 päivää oli ohitse, eikä oireet mihinkään kadonneet. Päätettiin jättää sitten pois, kun paketista silmätipatkin loppuivat. Pyyhittiin vain keitettyyn veteen kastetuilla vanulapuilla (tietenkin piti jäähtyä ensin sopivan lämpöseksi) silmää useasti päivässä. Aina ulkoitaessa se tietysti paheni ja rähmi kaksin kerroin.

Eilen sitten kolmas kerta toden sanoo. Taas sama ihana lääkäri. Tiesi ennestään meidän vaivan ja keroroin, ettei silmä koskaan ole punottanut. Totesi sitten ahtaaksi kyynelkanavaksi. Saimme reseptin ceridalin geeliin, jota laittaa silmänympärykseen ja ihan hyvällä kädellä voi laittaa, ei ole vaarallista ainetta. Tämä sen vuoksi, että silmän pyyhkiminen voi ärsyttää ihoa, niin kuin vuotava silmäkin ja näin silmä ei vuotaa silmänurkasta, eikä ympäri silmään, kun on voidetta mikäli ymmärsin oikein :D Tavallisesti vauvoilla aukeaa nuo kyynekanavat vuoden kahden ikään mennessä. Mutta jos ei näin kävisi niin lääkäri kertoi myöskin Töölön Mehiläisestä, jossa on paljon taitavia lasten silmälääkäreitä ja jossa silmän sondeeraus voitaisiin toteuttaa ammattitaidolla mikä sondeeraus? älkää kysykö sen enempää, kun en itsekään tiedä. Ilmeisesti kyynelkanavan avaus leikkauksessa ! 

Nyt siis vain pyyhitään silmää froteepyyhettä lämpimään veteen kostutettuna ja laitetaan ceridalin geeliä. Mikäli alkaa silmän valkea osa punoittamaan niin silloin on kyse tulehduksesta. Huojentavaa. Niin paljon on tätä silmäsiaa nyt pohdittu, että on ihana saada vihdoin vastauksia kysymyksiin. Toivottavasti helpottaa muitakin tämä tieto.